Matti Iivarinen, kunniagallerian jäsen numero 29

Kun Pesäpalloliitto nimesi kesällä Itä–Lännen yhteydessä Kunniagalleriaansa 24 uutta jäsentä, yksi heistä oli Maaningan Mahdin savolaiskasvatti Matti Iivarinen, 57.

Monet tai kenties jopa useimmat pitävät Matti Iivarista täysin alajärveläisenä. Harva muistaa hänen olevan aidosti savolainen, joka tosin paljastaa yhä itsensä varsin pian murteellaan.

– Mökkikin sijaitsoo nykyään Alajärvellä, mutta emännän (puoliso Titta Väänänen) äiti asuu yhä Maaningalla, kertoo Iivarinen nykyisestä kosketuksestaan kotikuntaansa Maaninkaan.

Maaninka löytyy nykyisin kartalta virallisesti (liittyi vuonna 2015) enää osana Kuopiota, joka muuten onkin melkoisen hassun näköinen kartalla.

– Pauli Hujanen on mainittava Maaningan Mahdin pesäpallotoiminnasta. Ilman hänen panostaan en olisi tässä tilanteessa pesäpalloilussa.

– Pelasin maakuntasarjassa lukkarina varmaankin jo 15-vuotiaana. Tapio Korhonen oli tullut Siilinjärveltä katsomaan pellaamistamme. Ottelun jälkeen hän kysyi, että oliko se syöttömerkkini ulkokentälle, kun nostelin pelihousuja. Vastasin, että ne olivat niin isot ja löysät, että niitä oli nostettava jatkuvasti, että pysyivät jalassa, Iivarinen muistelee.

Iivarinen debytoi SM-sarjassa Siilinjärven Ponnistuksessa. Kahden SiiPo-kauden jälkeen tie vei Alajärven Ankkureihin, jossa vuosikymmenessä kokemuksiin kertyi nousu huipulle, kaksi mestaruutta ja putoaminen valtaistuimelta. Ankkurit oli ollut henkisesti hyvin samankaltaisessa asemassa Seinäjoen Maila-Jussien varjossa kuin suomalainen jääkiekkoilu oli pitkään ruotsalaisten taustalla.

AA pelasi 1985 ja 1986 neljän joukkueen mitalisarjassa saaden yhden SM-pronssin. Kesä 1987 päättyi pettymykseen joukkueen hävittyä kaksiosaisen loppuottelun SMJ:lle juoksuin 6–9.

– Olin tullut muualta enkä oikein ymmärtänytkään SMJ-pelien takkuisuutta alajärveläisille. Sinä kesänä havaitsimme, että tuossa se kulta olisi, kunhan vain pystyisi yhden napsun nostamaan. Pekka Peltomäellä oli pelinjohtajana iso rooli siihen, että nousimme mestareiksi.

Alajärven Kitrolla juhlittiinkin seuran kahta mestaruutta, kun SMJ kukistettiin vuoden 1988 finaaleissa juoksuin 16–12 ja Imatran Pallo-Veikot vuotta myöhemmin 9–8.

Kolmas kulta oli tilauksessa putkeen AA:n voitettua runkosarjan seitsemän pisteen marginaalilla, mutta puolivälierissä runkosarjan kahdeksas Hyvinkään Tahko koulutti Ankkureita Kitrolla juoksuin 7–5 ja kotikentällään Pihkalassa 10–9 mennen mitalipeleihin voitoin 2–0.

Mestaruuksia seuranneiden viiden kauden aikana AA pelasi kolmet pronssiottelut ja sai kertaalleen himmeimmät mitalit.

Iivarisen peliura jatkui kolmen kauden ajan pääsarjaan nousseessa Haapajärven Pesä-Kiiloissa. HP-K:n tie vei kauden 1998 jälkeen takaisin alempiin sarjoihin. Lukkari Iivarinen ylsi kuitenkin Keskipohjanmaalla kirkkaimpaan sisäpelisaavutukseensa oltuaan 1997 kärkilyöntitilastossa nelosena, kun 28 ottelussa kertyi 166 (38–58–62–8) kärkilyöntiä.

– Ennen siirtymistä vaihtajaksi olin pitkään etenijänä, joka oli tietysti lukkarille hieman poikkeuksellista. Turpelan Veijon kanssa pelasimme talvella jääkiekkoa, ja se luistelu ei ainakaan harjoitteluna palvellut etenijän juoksemista, Iivarinen hymähtää.

Värikkään peliuran viimeinen täysi pääsarjakausi meni Sotkamon Jymyssä 1999. Jo seuraavana kesänä Iivarinen oli AA:n pelinjohtajana, vaikka peliurakin jatkui rakkaan seuran auttamisena toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Iivarinen sai AA:n pelinjohtajana kahdesti poikien pääsarjan parhaan pelinjohtajan palkinnon, kunnes ura viuhkamiehenä vei ensi kertaa Superpesikseen. Pattijoella Iivarinen ja PattU pääsivät hopeisten SM-mitalien makuun 2006. Sitä seurasi vajaat kaksi kautta Vimpelin Vedon pelinjohtajana.

Vuonna 2011 Iivarinen oli nostamassa Ankkureita takaisin Superpesikseen, jossa menikin viuhkamiehenä kuusi kautta.

– PattUssa päästiin jo käymään finaaleissa. Alajärvellä oli uutta intoa, mutta Superpesiksessä tuntui, ettei eteenpäin päästä.

Seuraavat mitalikesät olivat edessä Kouvolan Pallonlyöjissä. Joensuun Mailan himmentämä KPL:n hopeavuosi 2018 ja SM-pronssiin päättynyt kausi 2019 jättivät vielä nälkää. Kutsu kävi Manse PP:n riveihin. Ensimmäinen kausi Tampereella päättyi sijaan 12, toinen pelinjohtouran kruunanneeseen mestaruushulinaan 2021.

– Kouvolan ja Tampereen kesät olivat hienoa aikaa!

Viime kesänä luokanopettaja Iivarinen valitsi miesten Lännen joukkueen. Mitä teet kesällä 2023?

– Kitrolla käyn varmasti katsomassa pelejä Ankkurien noustua takaisin Superpesikseen. Jos vaikka muuten mökkeilen Alajärvellä ja lomailen, Iivarinen pohtii.

Muistakaa, että savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle!

 

MATTI IIVARINEN

• Syntynyt 24.12.1964
• Seurat pelaajauralla: Kasvattajaseura Maaningan Mahti, SM-sarjassa/Superpesiksessä Siilinjärven Ponnistus, Alajärven Ankkurit, Haapajärven Pesä-Kiilat ja Sotkamon Jymy
• Seurat pelinjohtajana: Alajärven Ankkurit, Pattijoen Urheilijat, Vimpelin Veto, Kouvolan Pallonlyöjät ja tamperelainen Manse PP
• Pelaajana kaksi Suomen mestaruutta, yksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia, jotka kaikki Alajärven Ankkureissa. Pääsarjassa pudotuspeleineen 523 ottelua, 29+247 lyötyä ja 463 tuotua juoksua
• Pelinjohtajana SM-tasolla 15 kauden aikana 494 ottelua (voittosuhde 233–261). Yksi Suomen mestaruus, kaksi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi
• Vuoden lukkari 1987 ja 1989
• Pelannut 11 Itä–Länttä ja seitsemän Liitto–Lehdistöä
• Kaikkien aikojen tilastoykkönen – 494 ottelua pelinjohtajana miesten pääsarjassa

Matti Iivarinen, kunniagallerian jäsen numero 29

Lähde: Pesis.fi