Eteläisen Pohjanmaan menestyksekkään pesäpallohistorian yksi suurseuroista on kiistämättä Alajärven Ankkurit. Miesten SM-kultaa 1988. SM-kultaa 1989. SM-pronssia 1992.

Sittemmin on ollut menestyksen suhteen hiljaisempaa. Varsinkin miesten puolella. Vauhtia on haettu Ykköspesiksenkin puolelta. Vieläpä vuosikymmen putkeen! Superpesiksessä tahkottu jälleen kaudesta 2012 alkaen. Sijoitukset 12., 12., 10., 6., 14., 11., 12. eivät enempiä riemunkiljahduksia aiheuta. Kuitenkin B-poikien SM-kulta 2008 ja A-poikien SM-pronssi 2010 olivat antaneet viitteitä paremmasta huomisesta. Ne viitteet eivät ole vielä realisoituneet.

Näkökulmia junioritoimintaan

Minulle kilpa- ja huippu-urheilussa merkitsevää – lopulta – on vain aikuissarjoissa menestyminen. Totta kai ensiarvoisen tärkeää on junioritoiminta, mitä ilman kerta kaikkiaan ei voi tulla oman seuransa edustuksen pelaajaksi. Toki junioreissakin saa tulla menestystä, mutta se ei voi päällimmäisenä tavoitteena. Tärkeintä on aikaansaada nuorelle ymmärrys siitä, mitä ja miten tekemällä voi joskus saavuttaa kilpaurheilussa jotakin suurta. Nuorta täytyy opettaa, häntä on valmennettava näkemään ratkaisevan tärkeä kolmiyhteys: harjoittelu, ravinto, lepo. Ilman tämän tiedostamista homma menee – urheilumenestyksen kannalta – puuhasteluksi ja tavallaan hukkaan. Toki tässä kohtaa on isänä, liikunnanopettajana ja -kasvattajana todettava, että kaikki nuorten kanssa käytetty aika on sinänsä ensiarvoisen tärkeää. Kaikki kunnia ja hatunnosto nuorten valmennuksessa mukana oleville!

Muutoksen tuulia

Mutta. Nyt on nyt. Ankkureiden edustusjoukkue muuttui syksyllä -18 paljon: oli lähtijöitä, on tulijoita. Orava lopetti. Sillanpää, Väliaho, Kleemola, Mäkinen lähtivät. Nyt uusina Hallasuo (-96), Keski-Petäjä (-94), Mäki (-94), Piispanen (-97) ja Posti (-88) tuovat runsaasti pääsarjakokemusta eri seuroista. Mikä parhainta, Ankkureissa aiemmin pelanneet ovat vuotta kokeneempia – ja viisaampia! Ankkureiden Superin pelaajarinki koostuu 18:sta pelimannesta, joiden keski-ikä 22,5. Mielestäni aivan ihanteellinen lähtökohta uudelle: asenteen muokkaukselle ja sitouttamiselle.
Usein on niin, että elämässä – myös urheilussa – mennään ns. mukavuusalueella. Tutusti ja turvallisesti. Sinänsä ymmärrettävää ja inhimillistä. Pidemmän päälle se kuitenkaan ei tuo mukanaan hyvää. Ainakaan yhteisössä, mikä haluaa kehittyä. Tulee tilanne, missä perustuksia/rakenteita on todella ravisteltava. Nyt ainakin pelinjohdossa ja valmennuksessa on Ankkureissa ravisteltu. Pelinjohtaja Jari Mäkelässä ja fysiikkavalmentajana allekirjoittaneessa on ei-alajärveläistä kokemusta ja näkemystä. Uskon ja toivon tämän tuovan raikkautta, vaihtelua ja ammattimaista menestysnälkää.

6. syyskuuta 2018

Alajärven vuosikymmenten pitkästä ja syvästä pesäpallokulttuurista saatiin makua Kitrolla viime kesän viidennessä karsintasarjan pelissä Mansea vastaan. Paikalla 2521 katsojaa, jotka saivat nähdä suosikkijoukkueensa pelastavan Superin paikkansa 21:ntenä hääpäivänäni. Siitä kaiketi tuo katsojaluku yli 2500:n-:). Olin paikalla, autuaan tietämättömänä siitä, että kahdeksan viikon kuluttua vedän upealla ylipainehallilla ensimmäistä kertaa Ankkureiden Superpesiksen fysiikkatreeniä! Saattoi olla tuolloin Mansen väreissä pelannut Piispasen Severikin yhtä tietämätön, että on mukana kyseisessä harjoituksessa.

Uusi alku?

Ankkureita ulkopuolelta mielenkiinnolla jo pitkään seuranneena, koen ison Ankkuri-askeleen uuteen olleen jopa pakon sanelema. Toistuva sinnittely sarjapaikan säilyttämisestä ei edusta millään muotoa upean historian omaavan seuran tavoitteita!

Pisteet seuran johdolle rohkeasta uusiutumisesta!

Veijo Vannesluoma
Alajärven Ankkurit / fys.valm.

Luitko jo nämä?

Härmän liikenne