Blogi: Jouluterveiset

 

 

 

 

 

 

Jouluinen tervehdys Alajärveltä! Sain tehtäväkseni jatkaa Ankkuri- blogia ensimmäisenä pelaajiston edustajana, joten rustailin ylös joitain asioita, joita halusin kanssanne jakaa. Veijo kirjoitteli mainiossa tekstissään ajatuksistaan ja on sanottava, että yllättävän hyvin se kynä pysyy vanh- anteeksi harmaantuneen urheilumiehenkin kädessä. Yritän jatkaa samalla linjalla.

Alkuun

Kauden 2018 viimeistä peliä on pyöritelty jo riittävästi, enkä palaa tuohon syyskuisen torstain iltaan sen enempää. Tuo peli ja sen voittaminen käynnisti itsessäni valtavan ajatusten virran, joka on vellonut eri suuntiin tuoden mieleen aivan ääripäiden ajatuksia omasta, joukkueemme sekä koko seuran tilasta. Uuden harjoituskauden alussa oli menneen kesän tärkein oppi se, miten mahtavaa onkaan, että saamme pelata kansallispeliämme valtakunnan pääsarjassa Alajärvellä, kotipaikkakunnallani. Sitä asiaa ei tule ikinä pitää itsestäänselvyytenä. Siitä tulee pitää kiinni ylpeydellä.

Syksy toi mukanaan navakkanakin puhaltaneita muutosten tuulia, jotka muokkasivat kauden 2019 Ankkureista edeltäjäänsä nähden kovin erilaisen. Ensimmäisestä harjoitusleiristä lähtien joukkueen työskentelymoraali on ollut tapissa ja uudet kuviot valmennuksessa ja pelaajistossa ovat tuoneet mukavasti uutta säpinää ja aikaisempaa monipuolisempi harjoittelu on nostanut esiin piileviä kykyjä pelaajien keskuudessa. Esimerkkinä voisi mainita nurmolaisen enkelitukan, Severin, jonka aitomistekniikka sai jopa kivikasvo Vannesluoman silmät hieman kosteiksi, vaikka mies itse varmasti muuta väittääkin. Valmennustrio on saanut miehet hyvälle tielle ja kevättä kohti liikuttaessa vauhti tulee vielä kiihtymään.

Kinkkua ja konvehteja

Joulukuu on kääntymässä lopuilleen, mistä varmana merkkinä ovat kirjoittajan vaikeudet kyetä istumaan kirjoituskoneen ääressä, sillä jouluherkkujen aiheuttama ähky pakottaa jatkuvasti vaihtamaan asentoa. Vuoden viimeisenä viikonloppuna kokoonnutaan jälleen harjoittelemaan, joten eiköhän ne konvehdit viimeistään vuoden vaihteessa ole jo muutettu lyöntivoimaksi. Syksyn harjoitukset ovat siis sujuneet mallikkaasti ja ensi viikonlopun harjoitusten mennessä hyvin voimme olla koko syyskauden antiin tyytyväisiä.

Joulukuu on aina erilainen muihin harjoituskauden kuukausiin verrattuna, sillä töistä ja opiskeluista on enemmän vapaita. Itse pyrin käyttämään sen ajan paitsi tietysti harjoitteluun, mutta myös henkiseen latautumiseen. Uunista leijailevan kinkun tuoksun, joululaulujen ja pakettien avaamisesta lähtevän repivän äänen keskellä pesis jää hetkeksi etäämmälle ja on aikaa tavata sukulaisia ja tuttavia sekä vaihtaa kuulumisia edes kerran vuodessa. Yhteisöllisyys on huipussaan. Pyhien jälkeen palataan taas arkeen ja osaa saattaa nähdä seuraavan kerran samoissa merkeissä vuoden päästä. Noiden muutaman päivän aikana puseroon ehtii kuitenkin tarttua paljon henkistä jaksamista. Yhteisöllisyys luo energiaa. Sama ilmiö toteutuu parhaimmillaan joukkueurheilussa.

Kahvitellaan!

Pesäpallo ja Ankkurit ovat olleet alajärveläisten kahvipöytien kuuma puheenaihe jo vuosikymmeniä. Ne herättävät keskustelua puolesta ja vastaan – niin kuin kaikki muutkin asiat maailmassamme. Suomen miesten salibandymaajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky totesi haastattelussa voitetun maailmanmestaruuden jälkeen, että kaikki keskustelu joukkueen ympärillä on tervetullutta, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Nykyn mukaan se on merkki siitä, että joukkueesta välitetään ja heidän toimintansa kiinnostaa ihmisiä. Haluan ajatella asiasta samalla tavalla. Pidän keskustelusta ja puhun mielelläni pesäpallosta. Toisinaan juttelemaan tulee ihmisiä, jotka eivät näe Ankkureissa tai toiminnassamme mitään hyvää. Heidän kanssaan keskustelu on haastavaa ja tuntuu, ettei jutustelutuokiosta jää käteen kuin mielipahaa. Toisaalta kyseisissä tilanteissa minulla on mahdollisuus saada kanssaeläjä vakuuttuneeksi siitä, että pesäpallo ja etenkin Ankkurit voi olla sittenkin aika siisti juttu! Tulkaahan jatkossakin keskustelemaan, on kantasi Ankkureihin mikä vaan.

Joukkueemme takana on valtaisa määrä tukijoita, jotka mahdollistavat toimintamme. Haluan kiittää teitä jokaista, jotka mahdollistavat, että Alajärvellä pääsarjaurheilua harrastetaan. Samalla on hyvä muistuttaa, että jokaisen tukea tarvitaan jatkossakin, sillä vakaa aikomuksemme on kohentaa pelillistä menestystä ja tulemme tekemään parhaamme, että Kitrolle tuleva yleisö voi olla ylpeä joukkueestaan. Puhutaan siis pesiksestä, mutta on hyvä pitää mielessä, että positiivisuus on yleensä se, mistä palkitaan.

Toivottavasti joulunne on sujunut rattoisasti! Toivotan kaikille Ankkurilaisille erittäin antoisaa ja ennen kaikkea positiivista vuotta 2019!

Nestori Y-S